KKO:1992:46
- Asiasanat
- Lunastuslaki
- Tapausvuosi
- 1992
- Antopäivä
- Diaarinumero
- M 90/327
- Taltio
- 1188
- Esittelypäivä
Metsästysyhdistys oli lunastuksen johdosta menettänyt vastikkeettoman käyttöoikeutensa maa-alueeseen ja vuokraoikeutensa toiseen alueeseen. Yhdistyksellä ei ollut oikeutta lunastuskorvaukseen käyttöoikeudesta, koska sopimus siitä oli ollut milloin tahansa irtisanottavissa maanomistajan taholta, eikä vuokraoikeudesta, koska säästyneiden vuokranmaksujen pääomitettu arvo jäljellä olleelle vuokra-ajalle vastasi samanlaisen alueen käypää arvoa.
Kysymys myös korvaavan uushankinnan kauppahinta- ja lainhuudatuskustannusten korvattavuudesta.
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Lunastustoimitus
Valtioneuvosto on 7.11.1985 antanut lunastusluvan Parikkalan kunnassa sijaitsevan Siikalahden eteläosan lunastamiseksi valtiolle luonnonsuojelutarkoitukseen ja myöntänyt samalla ennakkohaltuunottoluvan. Lunastustoimikunta on 7.4.1989 lopetetussa lunastustoimituksessa nro 207999-0 vahvistanut lunastuskohteen ja muodostanut siitä Kaukolan kylään kiinteistön Jm 1 Etelä-Siikalahti.
Kymen lääninhallitus oli 25.3.1977 myöntänyt Kannaksen Metsästysyhdistys r.y:lle luvan rakentaa haulikkoampumarata ja käyttää sitä alueella, jonka Parikkalan kunta oli tässä tarkoituksessa vuokrannut 23.6.1976 yhdistykselle Tiviännurmen tilasta RN:o 7:10 ja Eerolan tilasta RN:o 4:61 korvauksetta toistaiseksi. A oli 9.3.1986 vuokrannut yhdistykselle Tiviännurmen tilasta alueen haulikkoradan käyttöä varten 30 vuodeksi ja 300 markan vuokrasta vuodessa. Lunastus käsitti muun ohella yhdistyksen ampumaradan, jonka haltuunotto tapahtui sitten, kun korvaukset oli suoritettu. Yhdistys oli 8.9.1988 ostanut vuokra-alueen sijaan noin 4,5 hehtaarin määräalan 50.000 markalla.
Lunastustoimikunta on päätöksessään 7.4.1989 määrännyt suoritettavaksi yhdistykselle kohteenkorvauksena ratarakenteista 15.516 markkaa ja vahingonkorvauksena rakentamisluvan, raivauksen, soran ja ratarakenteiden kustannuksista yhteensä 26.170 markkaa sekä toiminnan siirtämisestä uudelle radalle harkintaperusteisena muuttokorvauksena 3.000 markkaa eli yhteensä 44.686 markkaa. Lisäksi yhdistykselle oli maksettava 3.000 markkaa edunvalvontakustannusten korvauksena. Sitä vastoin on hylätty yhdistyksen vaatimus uuden rata-alueen kauppahinnan sekä kaupasta aiheutuvien korko- ja leimaverokulujen korvaamisesta.
Muutoksenhaku Itä-Suomen maaoikeudessa
Muun muassa yhdistys on hakenut muutosta lunastustoimikunnan päätökseen ja muun ohella vaatinut korvaukseksi siitä, että edullisen vuokrasopimuksen sijaan oli jouduttu ostamaan alue, 65 prosenttia kauppahinnasta sekä lainhuudatus- ja korkokustannukset eli yhteensä 38.500 markkaa. Lisäksi yhdistys vaati korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Itä-Suomen maaoikeuden päätös 24.10.1990
Uuden ampumarata-alueen hankkimisesta aiheutuvien kustannusten osalta kysymyksessä oli investointi, jonka reaaliarvo oli pysyvä eikä se siten aiheuttanut yhdistykselle korvattavaa vahinkoa. Näillä perusteilla maaoikeus on, alennettuaan valtion valituksesta lunastustoimikunnan yhdistykselle tuomitseman korvauksen 34.686 markkaan sekä määrättyään yhdistykselle sen valituksesta suoritettavaksi lisäksi korvausta ympäristömeluselvityksestä aiheutuneista kustannuksista 5.222,34 markkaa, katsonut, ettei uuden ampumarata-alueen hankkimista koskevan korvausvaatimuksen johdosta ollut syytä muuttaa lunastustoimikunnan päätöksen lopputulosta. Yhdistys sai pitää kulunsa maaoikeudessa vahinkonaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Yhdistykselle on 14.2.1991 myönnetty valituslupa menetetyn vuokra-alueen sijaan hankitun ampumarata-alueen hankkimiskustannusten korvaamisen osalta. Muilta osin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.
Yhdistys on vaatinut, paitsi muuta, vuokraoikeuden menetyksen johdosta aiheutuneista uuden ampumaradan hankintakustannuksista korvaukseksi 65 prosenttia kauppahinnasta eli 32.500 markkaa sekä lainhuudatus- ja korkokuluista yhteensä 6.000 markkaa. Lisäksi yhdistys on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan sekä maaoikeuden että Korkeimman oikeuden osalta.
Kymen lääninhallitus on antanut valtiolta pyydetyn vastauksen. Maanmittaushallitus on antanut siltä pyydetyn lausunnon, jonka johdosta yhdistys ja valtio ovat kumpikin erikseen antaneet selityksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.3.1992
Valituslupahakemus
Siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä valituslupaa ei myönnetä. Yhdistyksen hakemus muulta osalta kuin vuokraoikeuden menetyksen johdosta aiheutuneiden uuden ampumaradan hankintakustannusten korvaamisen osalta on siis hylätty ja maaoikeuden päätös jää tältä osalta pysyväksi.
Vuokraoikeuden menetyksen johdosta aiheutuneiden uuden ampumaradan hankintakustannusten korvaamista koskeva ratkaisu
Perustelut
Parikkalan kunta on 23.6.1976 tehdyn sopimuksen mukaan antanut Kannaksen Metsästysyhdistys r.y.:lle oikeuden vastikkeetta käyttää Eerolan tilaa. Kun muuta ei ole sovittu, kunta on voinut milloin tahansa irtisanoa sopimuksen. Näin ollen tuohon sopimukseen perustuvalla käyttöoikeudella ei ole ollut pääomitettavaa taloudellista arvoa eikä yhdistyksellä sen osalta ole oikeutta korvaukseen taloudellisesta menetyksestä.
Lunastustoimituksessa maapohjalle määrättyjen yksikköhintojen mukaan Tiviännurmen tilaa vastaavan alueen hankintahinta on ollut 3.238 - 7.770 markkaa. Toisaalta yhdistykseltä on lunastuksen johdosta säästynyt Tiviännurmen vuokra-alueelta 300 markan vuokranmaksu vuodelta. Pääomitettuna jäljellä olleelle 27 vuoden vuokra-ajalle tämä säästö on 4.393 markkaa ja se on siten vastannut vuokraaluetta korvaavan maa-alueen käypää arvoa, joten yhdistykselle ei myöskään Tiviännurmen vuokra-alueen lunastamisen johdosta ole vuokralaisena koitunut korvattavaa taloudellista menetystä.
Suorittamiensa kauppahinnan sekä lainhuudatus- ja korkokustannusten vastikkeeksi yhdistys on saanut ostamansa kiinteistön eivätkä nämä suoritukset uuden ampumaradan hankkimiseksi siten myöskään ole aiheuttaneet yhdistykselle taloudellista menetystä.
Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tuomiolauselma
Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Roos, Huopaniemi ja Suhonen